Kategoria: Retkeily

Karttaselaimen kuvakisa on ratkaistu Mikä kuva voitti? Ketä suosi arpaonni?

 

Karttaselaimen kuvakisan voittajat ovat nyt selvillä! Suuri kiitos kaikille osallistuneille. Kilpailukuvia kertyi mahtavat 207 ja tykkäyksiä yhteensä 5000! Jos sinun nimesi tai nimimerkkisi on voittajien listassa, olethan yhteydessä meihin sähköpostilla osoitteeseen asiakaspalvelu(at)karttaselain.fi, niin pääsemme toimittamaan sinulle palkinnon. 🙂

Kuvakisan voittajaksi ylsi @raisupoika upealla auringonlaskumaisemallaan, joka sai 370 tykkäystä Instagramissa! Parhaat onnittelumme! (kuva ylhäällä) Voittajalle lähtee Karttaselaimen vuosilisenssi sekä Minifinder Atto -paikannin.

Erityismaininnan ja lisenssipalkinnon haluamme antaa Marita Vokkolaiselle (@maritavokkolainen) alla näkyvästä tunnelmakuvasta. Valloittava otos!

Kaikkien kuvakisaan osallistuneiden kesken arvottiin 3 Karttaselain Vuosi Plus -lisenssiä, ja arpaonni suosi seuraavia: @rederoextra, @taivaanpurjehtija ja @inanra.

Lisäksi kuvista tykänneiden kesken arvottiin 4 Karttaselain Kausi Plus -lisenssiä. Näihin onnekkaisiin voittajiin otamme yhteyttä henkilökohtaisesti.

Onnittelemme voittajia! 🙂

P.S. Kuvakisan satoa voit edelleen ihastella Facebook-sivullamme tai Instagramissa hashtagilla #karttaselainkisa.

× Featured

Uudistunut Karttaselaimen iOS-versio nyt ladattavissa

Suunnistustreeniä tunturikoivikossa

Tämä artikkeli on osa juttusarjaa, jonka aiheena on retkeily eri vuodenaikoina. Sarjaa kirjoittaa aktiivinen luontoliikkuja, Metsämieli-ohjaaja ja retkiopas Virva Niissalo. Hän haluaa kannustaa jokaista löytämään itselleen sopivan, innostavan ja hyvinvointia edistävän tavan nauttia luonnosta ja liikunnasta. Annoimme Karttaselaimen testiin Virvalle, ja hän lupasi kirjoittaa seikkailuistaan blogiimme.


Vietin tammikuussa kaksi viikkoa vapaaehtoisena retkioppaana Suomen Ladun Kiilopään tunturikeskuksessa. Sain ilokseni tutustuttaa joka puolelta maailmaa saapuneita turisteja Suomen upeaan luontoon, kun vein heitä hiihto- ja lumikenkäretkille Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa.

Kiilopäältä pääsee tunturiin ja metsään suoraan pihasta – sen helpommaksi ei retkeily enää muutu! Vaikka alueella on merkittyjäkin reittejä, en silti koskaan lähde retkelle ilman karttaa ja kompassia. Tunturissa sää voi muuttua yllättäen tai suunniteltua reittiä voi joutua lyhentämään loukkaantumisen, väsymisen tai vaikkapa varusterikon takia.

tunturimaisema
Pilvisellä säällä on turha nousta tunturiin, mutta harmainakin päivinä maisema on maagisen mustavalkoinen.
Kaamos päättyy ja aurinko kurkistaa horisontista Kiilopäällä.
Kaamos päättyy ja aurinko kurkistaa horisontista Kiilopäällä.

Opastettujen retkien idea on viedä matkailijat pois laduilta ja merkityiltä poluilta, koskemattomaan hankeen ja hienojen maisemien äärelle. Kiilopään ympäristö on minulle jossain määrin tuttua kesäreissuilta, mutta nyt olin ensimmäistä kertaa oppaana talvella. Jotta varsinaisen opastamisen aikana ei tarvitsisi keskittyä suunnistamiseen, päädyin vapaapäivinäni kartoittamaan reittejä omatoimisesti ja tekemään latuja valmiiksi tulevia retkiä varten.

Näillä omatoimiretkillä hyödynsin Karttaselainta perinteisen suunnistuksen apuna. Jouduin kulkemaan osin kompassisuunnalla, mikä talvisessa tunturikoivikossa vaatii jatkuvaa keskittymistä. Seuraavaan kiintopisteeseen ei juuri koskaan voi kulkea suoraan, vaan maastossa joutuu mutkittelemaan ja etsimään suksien mentävää linjaa. Lisäksi matka etenee aina hitaammin kuin kuvittelee. Paperikartan tuijottamisen lisäksi rauhoittelin satunnaisesti hermojani tarkistamalla Karttaselaimen GPS-paikannuksen avulla, että olen varmasti menossa oikeaan suuntaan. Ja ilahduttavasti useimmiten näin olikin; vain kerran korjasin suuntaa reippaasti.

Erään hiihtoretken reitti. Alkumatkasta lähdin liian jyrkästi luoteeseen, mutta sijainnin tarkistuksen jälkeen korjasin suuntaa.
Erään hiihtoretken reitti. Alkumatkasta lähdin liian jyrkästi luoteeseen, mutta sijainnin tarkistuksen jälkeen korjasin suuntaa.

Karttaselaimen reittitallennus on myös käytännöllinen työkalu oppaalle. Tallennetusta reitistä saa tietoonsa muun muassa reitin pituuden ja retken keston, ja näiden avulla pystyin paremmin arvioimaan, onko matka sopiva asiakkaille. En olisi tätäkään mahdollisuutta osannut kaivata ennen sovelluksen käyttöönottoa, mutta jatkossa varmasti hyödynnän sitä retkien suunnittelussa.

lumikenkaretki-tiedot
Lumikenkäilyretken reitti ja tiedot. Arvioin etukäteen suunnittelemani reitin pituudeksi noin 5 kilometriä, mikä piti lopulta melko tarkkaan paikkaansa.

Olen erilaisten navigaattorien suhteen melko vasta-alkaja. Aktiivisena ensiavun harrastajana olen kuitenkin kokenut kyvyn varautua yllättäviin tilanteisiin hyväksi omalle mielenrauhalleni. Oppaanakin asiakkaiden turvallisuus on minulle tärkeä asia, joten uskon että tulen perehtymään kasvavalla innokkuudella nykyaikaisiin paikannus- ja navigointivälineisiin. Sataprosenttisesti teknisiin laitteisiin ei koskaan kannata luottaa, ja sitäpaitsi metsässä on mukavampaa kun ei tarvitse tuijottaa kännykän ruutua jatkuvasti. Jatkan siis myös suunnistusharjoittelua tunturikoivikossa!

Virvan syystalven retkijuttuun pääset täältä.

Lisää Virvan tarinoita voit lukea osoitteesta www.kuntovirkku.fi.

× Featured

Uudistunut Karttaselaimen iOS-versio nyt ladattavissa

Syystalvea Meikon salomailla


Tämä artikkeli aloittaa juttusarjan, jonka aiheena on retkeily eri vuodenaikoina. Pyysimme retkiopas Virva Niissaloa avuksemme, kun halusimme tarjota Karttaselaimen käyttäjille ja blogin lukijoille inspiroivia vinkkejä retkeilyyn ja luontokohteisiin. Virva on aktiivinen luontoliikkuja, Metsämieli-ohjaaja ja retkiopas. Hän haluaa kannustaa jokaista löytämään itselleen sopivan, innostavan ja hyvinvointia edistävän tavan nauttia luonnosta ja liikunnasta. Annoimme Karttaselaimen testiin Virvalle, ja hän lupasi kirjoittaa seikkailuistaan blogiimme.


Marraskuisena sunnuntaina olimme sopineet treffit Kirkkonummen asemalle. Samalla viikolla oli ensilumi leijaillut eteläisimpään Suomeen, ja lämpömittari näytti selviä pakkaslukemia. Repussa oli pakattuna sekä taukotakki että termospullo. Edessä olisi reipas päiväretki Meikon luonnonsuojelualueelle paikallisoppaana toimivan ystävän opastamana.

Meikon salomaa sijaitsee Kirkkonummen ja Siuntion rajalla. Sen luonto on pääosin metsäistä kallioylänköä, soita ja pieniä lampia. Alueella on vanhoja luonnonsuojelualueita, ja se pyritään pitämään luonnontilaisena. Merkittyjä reittejä on vähän, joten alueella saa retkeillä halutessaan omassa rauhassaan.

Meikon alueella on keinotekoisesti edistetty mäntyjen kelottumista ja metsäluonnon monipuolisuutta.
Meikon alueella on keinotekoisesti edistetty mäntyjen kelottumista ja metsäluonnon monipuolisuutta.

Retkiseurueemme koostui neljästä vaellusopaskurssin kurssikaveruksesta, joista yksi oli paikallisoppaan varmalla kokemuksella suunnitellut meille reitin. Kuljimme osin poluilla, mutta paljon myös polkujen ulkopuolella. Oli hauskaa kerrankin olla retkellä, jolla ei itse tarvinnut suunnistaa!

Matkallemme sattui upeita kallioita, jäätymässä olevia kauniita metsälampia ja paljon varvikkoa. Viisisenttinen pakkaslumi maassa ja puissa loi jopa hieman erikoisen tunnelman; oli talvi, mutta kuljimme jalan. Varvikko, kanervikko ja paikoin suopursun valloittama maaperä vaati reipasta jalkojen nostelua, mikä ei onneksi ollut liian raskasta vaan kävi sopivasta kuntoilusta.

Näkymä Mustjärvelle. Kesällä kallion päällä olisi hieno taukopaikka, nyt tuuli ja lumisade pakottivat jatkamaan matkaa.
Näkymä Mustjärvelle. Kesällä kallion päällä olisi hieno taukopaikka, nyt tuuli ja lumisade pakottivat jatkamaan matkaa.

Pakkanen oli alkanut kohmettaa soita niin, että niillä pystyi paikoin kävelemään, kunhan vähän seurasi mihin astui. Sulia suo-ojia ylittäessä sen sijaan jouduimme etsimään huolellisesti edes puolittain pitävää jalansijaa. Vaellussauvat tulivat tarpeeseen! Kesällä vetisten soiden ylittäminen ei kuulemma onnistu edes saappailla.

Grenomossen-suoalueen maisemaa
Grenomossen-suoalueen maisemaa
Lammelta laskeva puro suon keskellä.
Lammelta laskeva puro suon keskellä.

Lounastauolle pysähdyimme pienen lammen rantakallioille. Untuvaiseen taukotakkiin kääriytyminen tuntui mukavalta. Kuumaa keittoa hörppiessä ja ruisleipää mutustellessa oli hauska höpötellä kuulumisia, tehdä varustevertailuja ja kertoa retkitarinoita.

Meikon alueella maasto on vaihtelevaa; kalliokummut ja notkelmat vuorottelevat. Vaikka suuria mäkiä ei olekaan, päivän aikana korkeuseroja voi tulla jopa saman verran kuin Lapin tuntureilla. Maasto on myös joka paikassa hyvin samantyyppistä, mikä vaatii suunnistustaitoa. Oppaamme tunsi alueen lähes kuin omat taskunsa, mutta välillä sijaintia varmistettiin karttasovelluksen avulla.

Metsästä löytyy upeita luonnon taideteoksia, kun pysähtyy hetkeksi katsomaan ympärilleen.
Metsästä löytyy upeita luonnon taideteoksia, kun pysähtyy hetkeksi katsomaan ympärilleen.

Itse olen vasta tutustunut sähköisiin navigointivälineisiin, ja Karttaselain oli retkellä ensi kertaa mukana menossa. Suunnistukseen en sovellusta tarvinnut, mutta päätin kuitenkin testailla eri ominaisuuksia. Tallensin alueesta offline-kartan ennen reissua, jotta kartan päivittäminen ei kuluttaisi kännykän akkua retken aikana.

Lähtiessä napsautin reitin seurannan päälle. Matkan kertymistä tuli tarkistettua muutaman kerran retken aikana, ja vertailtua muiden osallistujien käyttämiin sovelluksiin. Suunnilleen samoissa mentiin. Karttaselaimen akun kulutus oli ilahduttavan maltillista.

Metsän siimeksessä lumihiutaleet leijailivat leppoisasti. Avoimilla soilla ja kallioilla koillistuuli tuiversi kuitenkin siihen malliin, ettei tehnyt mieli jäädä paikoilleen. Maisemissa olisi riittänyt kyllä ihailtavaa siitä huolimatta, että lumi peitti jo syksyn värit. Musta-vihreä-ruskea-valkoinen maisema tuntui rauhoittavalta.

Jäätyvä Meikojärvi ja hyytävä tuuli
Jäätyvä Meikojärvi ja hyytävä tuuli

Pidimme vielä vartin kahvitauon Meikojärven tuulisella rannalla, pidempää ei olisi tarjennut. Loppumatkan tiheässä lumisessa kuusikossa talsiessa tuli joulu mieleen. Iltapäivä alkoi jo hämärtää, mutta polkua oli helppo seurata. Päätimme onnistuneen retken tyytyväisissä tunnelmissa ja virkistyneinä.

Retken reitti piirtyneenä Karttaselaimeen. Kokopäiväretkelle kertyi pituutta noin 16 kilometriä.
Retken reitti piirtyneenä Karttaselaimeen. Kokopäiväretkelle kertyi pituutta noin 16 kilometriä.
Tyytyväinen retkeilijä
Tyytyväinen retkeilijä

Lisää Virvan tarinoita voit lukea osoitteesta www.kuntovirkku.fi.

× Featured

Uudistunut Karttaselaimen iOS-versio nyt ladattavissa