Lounasretki lähikohteessa - Savulohikeiton valmistus onnistuu myös retkiolosuhteissa

Lounas on itselleni usein arkipäivän nopein ateria. Valitsen helppouden ja nopeuden sen sijaan, että pysähtyisin nauttimaan siitä. Myös retkeillessä useimmiten prioriteettina on helppous ja nopeus. Yleensä minulla on repussa makkarapaketti, sillä se on halpa, mahtuu pieneen tilaan ja on nopea tehdä nuotiolla. Jos retkikeitin on mukana, tyydyn tekemään pussipastoja tai muita helppoja ja klassisia retkiruokia.

Halusin vapaapäivänäni rauhoittaa lounashetken ja yhdistää kaksi itselleni tärkeää harrastusta: ruuanlaiton ja retkeilyn. Pakkasin reppuun retkikeittimen sekä retkiastiaston ja suuntasin kaupan kautta kohti Tukkisaarten pientä nuotiopaikkaa, joka sijaitsee alle kilometrin päässä kotoani, keskellä Oulun vilskettä. Olin päättänyt tehdä kalakeiton ja silmäillyt nopeasti muutaman ohjeen läpi, mutta loppujen lopuksi päädyin kaupassa improvisoimaan ja kokosin ostoskoriini seuraavat ainekset:

• Voita
• Peruna ja keittojuures -pakaste
• Maustepippuria
• Laakerinlehti
• Tilliä,  kuivattuna tai tuoreena
• 1L vettä
• Kalaliemikuutio
• Kermaa
• Koskenlaskijaa
• Lämminsavulohta
• Suolaa ja pippuria oman maun mukaan

Ensimmäisenä sulatin voin kattilassa ja lisäsin keittojuurekset, kuullottaen niitä hetken.

Seuraavaksi lisäsin laakerinlehden, kuusi kokonaista maustepippuria sekä noin teelusikallinen kuivattua tilliä (voi korvata kourallisella tuoretta tilliä). Annoin kasvisten kuullottua hetken mausteiden kanssa ja lisäsin tämän jälkeen veden.

Veden alettua kiehua lisäsin joukkoon kalaliemikuution ja annoin keitoksen kiehua 10-15min, kunnes kasvikset olivat alkaneet pehmetä.

Seuraavaksi lisäsin tilkan kuohukermaa sekä koskenlaskijaa pieninä paloina, jotta se sulaa nopeasti liemeen. Mitä enemmän koskenlaskijaa, sitä paksumpaa keittoa tulee. Itse käytin noin neljäsosan paketista. Mikäli keitto on omaan makuusi liian vetistä, kannattaa tässä kohtaa antaa sen hetken keittyä kasaan. Seuraavaksi maistoin lientä ja lisäsin oman maun mukaan suolaa ja pippuria.

Viimeisenä lisäsin savulohen sopivan kokoisiksi suupaloiksi paloiteltuna. Annoin kalan lämmitä hetken liemessä pienellä liekillä, jonka jälkeen kauhoin lopputuloksen lautaselle.

Tukkisaarten nuotiopaikka oli loistava kohde lähellä kotia. Vaikka sillan yli pääsee takaisin vilkkaalle pyörätielle, nuotiopaikalla oli kuin omassa pienessä retkeilykuplassaan. Selän takana joen toisella puolen vilisee pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, mutta eteen aukeaa rauhoittava jokimaisema. Saan keitellä kalakeittoni omissa oloissani alusta loppuun. Perunoiden kypsymistä odotellessani ihailen maisemia lintujen viserryksen säestämänä. Kaikki kokkaaminen ilman hanskoja alkaa jo tuntua näpeissä, mutta odotan innolla höyryävän kuumaa keittolautasta, joka lämmittäisi käteni kohmeesta. Keiton lopputulos yllätti, sillä vaikka ainekset ovatkin kovin klassiset, on improvisoitu, muistin varassa tehty ostosreissu osoittautunut onnistuneeksi ja kaikki toimii niin kuin pitää. Keiton lämpö tunkeutuu koko kroppaan ja keittolautanen toimii omanlaisenaan kädenlämmittimenä. 

Etenkin talvisissa olosuhteissa kokkaus ulkona on kaikin puolin mukava kokemus. Ruoka tunnetusti maistuu paremmalta ulkona syötynä ja kun näkee vielä ruuan eteen vaivaa, on nautinto moninkertainen. Kylmäsäilytystä vaativat ainekset pysyvät hyvänä pakkassään ansiosta ja ylijääneet ruuat saa nopeasti jäähdytettyä rasiassa, jotta ne voi kotona laittaa jääkaappiin ja nauttia vielä myöhemmin. Retkikeittimellä saa valmistettua kaikenlaista helpoista ruuista vaativampiinkin ja hifistelijä voi valmistaa osan ruuasta nuotiolla, jolloin ruokaan saa monipuolisesti makua.