Miksi lähteä ulos vuoden pimeimpänä ajankohtana?

Päivät ovat lyhenneet ja katuvalot valaisevat yhä suurempaa osaa päivästä. Ulkona on kylmä ja kesän hellelukemat ovat enää vain kaukainen muisto. Puut ovat pudottaneet lehtensä ja kolkot, lehdettömät oksat katoavat ylös pimeyteen. Sateen piiskatessa kasvoja ja tuulen humistessa korvissa ikävä kodin lämpöön kasvaa kiihtyvässä tahdissa. Kotia valaisevat kynttilät, ja vasta keitetty tee sekä lämmin viltti suojelevat ulkoilman kylmältä. Pakostakin alkaa miettiä, minkä ihmeen takia lähtisin ulos näillä keleillä.

Koska en itsekään vielä tiennyt vastausta, lähdin selvittämään asiaa. Seitsemän aikoihin illalla saavumme autolla Pilpasuon retkeilyalueella sijaitsevan laavun läheisyyteen. Laavulle voisi tulla myös pitkospuita pitkin, mutta säkkipimeässä pitkospuilla tasapainoilu pelkän otsalampun turvin ei houkuta retkikuntaamme tällä kertaa. Lämpötila on vain neljä astetta plussan puolella. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, juuri tänä maanantai-iltana kyseiselle laavulle on saapunut myös toinen parivaljakko. He ovat jopa tulleet paikalle aikomuksenaan yöpyä laavulla.

Laitamme tulet nuotioon, jonka valon turvin näemme kaikki neljä viimein toistemme kasvot. Nuotio valaisee juuri ja juuri laavun, pimeyden verhotessa kaiken ympäröivän luonnon näköpiirimme ulkopuolelle. Maisemia ei tähän kellonaikaan kannata lähteä ihastelemaan, mutta elävän tulen loimu luo yllättävän rauhoittavan ympäristön, jossa mieli lepää ja katse pysyy vain siellä, mihin valo ylettää. Olemme ikään kuin omassa pienessä, valoisassa kuplassamme pimeyden keskellä. 

Paistamme makkaraa ja jutustelemme niitä näitä kahden uuden laavututtavamme kanssa. Mieli lepää nuotion lämmössä ja puheensorinassa, eikä tihkusade, sen kastelemat penkit tai kylmä syysilta haittaa nuotioretkeämme. Tunnin istuskelun jälkeen olemme saaneet makkarat syötyä ja lähdemme kohti kodin lämpöä, jättäen laavun yövieraat nauttimaan luonnon rauhasta.

Kylmät syksyn ja alkutalven säät tarjoavat tietyiltä osin jopa kesää paremmat olosuhteet retkeilijälle. Ruuan säilyvyys ei ole enää ongelma, sillä jopa kylmäsäilytettävät elintarvikkeet pysyvät hyvänä. Nuotion merkitys kasvaa, niin selviytymisen kuin tunnelmankin puolesta. Retkeilyn ei myöskään aina pidä olla liian mukavaa; oman kodin lämpöä osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun retken loppumetreillä on tullut vähän kylmä.

Vaikka olen sitä mieltä, että kesän jälkeen syksyllä on mukava oikein luvan kanssa viettää aikansa sisätiloissa kynttilän valossa teetä juoden, oli retkemme Pilpasuolle vallan onnistunut luomaan positiivisen vaikutelman retkeilystä näinkin synkkänä vuodenaikana.