Haastattelu: Kalastajan maailma

Tämänkertainen blogikirjoituksemme aloittaa uuden sarjan julkaisuja, joissa haastattelemme Karttaselainta hyödyntäviä eri alojen harrastajia sekä ammattilaisia. Ensimmäisessä julkaisussa saimme haastateltavaksemme Kalastajan maailma -kanavan Otto Cichorackin. Otto tuottaa kalastusaiheista sisältöä niin YouTubeen kuin Instagramiin ja tavoittaa sisällöllään tuhansia kalastuksesta kiinnostuneita ihmisiä. Seuraavaksi Otto kertoo hieman itsestään sekä Kalastajan maailma -kanavastaan.

"Olen Otto Cichoracki, 28-vuotias somettaja / yrittäjä Helsingistä. Nykyään päiväni kuluvat eri some-markkinointiprojektien parissa, kalastusvideoita tehden sekä uusimpana hommana perhokalastuskursseja vetäen. Kalastajan maailma sai alkunsa kesällä 2019. 6-vuotiaasta asti olin pelannut jääkiekkoa ja pääsin hetken jopa maistamaan, mitä jääkiekkoammattilaisen elämä on. Ura ei kuitenkaan lähtenyt tarpeeksi kovaan nousuun, jotta olisin sillä elättänyt itseni. Hokkareiden naulaan laiton jälkeen vapaa-aikaa jäi todella paljon. Samalla rakas kalastusharrastus tuli takaisin kuvioihin. Jostain sain päähäni ostaa GoPron ja ruveta kuvaamaan videoita kalastusreissuiltani. Kamera ja Otto ennen tätä olivat todella harvinainen yhdistelmä. Ennen en juuri ikinä kuvannut videoita tai ottanut kuvia, joten paljon oli opeteltavaa. Olen aina ihaillut ja tiedostanut, miten uskomattomia olentoja me ihmiset olemme. Opimme asioita todella nopeasti, joten luotin ja tiesin, että hyvä tästä tulee, kunhan jaksaa painaa eteenpäin."

Kalastusreissuja suunniteltaessa on hyvä tarkastella erilaisia karttapohjia, jotta hyvien kalapaikkojen etsiskely ja veneilyyn soveltuvien alueiden sekä syvyyksien tarkastelu helpottuu. Karttaselaimen syvyyskartat sisältävät monipuolista tietoa kalastuksen tueksi. Myös Otto hyödyntää syvyyskarttoja kalareissuillaan.

"Suurin apu syvyyskartoissa on vesistön pohjanmuodoista saatava tieto. Syvyyskartoista etsin poikkeamia pohjanmuodoissa. Erilaiset matalikot ja rinteet keräävät kaloja. Karttaselaimen syvyyskartat ovat todella iso apu kalastuksessa, koska näet oman sijaintisi kartalla ja näin voit helposti sijoittaa itsesi penkan reunalle tai sopivan matkan päähän matalikosta. Minulla on myös välillä pieni kaikuluotain mukana. Karttaselaimella näen sijaintini vesistössä ja ajan esimerkiksi hyvän näköisen penkan reunalle karttaa katsoen. Tämän jälkeen laitan luotaimen päälle ja kurkkaan, onko veden alla elämää."

"Satelliittikartat saattavat paljastaa vesistöstä asioita, mitä syvyyskartat tai maastokartat eivät paljasta, joten ne kannattaa aina tutkia tarkkaan."

Syvyyskarttojen lisäksi myös muista karttapohjista voi toisinaan olla apua kalastusharrastuksen yhteydessä. Otto luottaa kalaretkillään esimerkiksi maastokarttoihin ja ilmakuviin sekä ilmakuvien ja syvyyskarttojen yhdistämiseen Karttaselaimen avulla.

"Käytän myös jonkin verran maastokarttoja apuna kalastuksessa. Maastokartasta näkyy esimerkiksi hyvin, millaiset rannat vesistössä on. Rannat kertovat paljon vesistöstä. Esimerkiksi, jos ranta on jyrkkä, se indikoi usein siitä, että rinne jatkuu vedessä eli ranta on syvä. Kallioiset ja kiviset rannat viestivät, että vesistö saattaa myös olla suht kirkasvetinen. Rehevä ja peltoinen ranta taas kertoo, että vesi saattaa olla hieman sameampaa. Maastokartoista on etenkin rannaltakalastajalle paljon hyötyä. Usein uudelle vesistölle saavuttaessa katson ensin maastokartasta ja satelliittikartasta, miltä vesistö näyttää. Sen jälkeen tarkastan syvyydet. Satelliittikartat saattavat paljastaa vesistöstä asioita, mitä syvyyskartat tai maastokartat eivät paljasta, joten ne kannattaa tutkia aina tarkkaan. Niistä saattaa usein löytyä etenkin kasvustoryppäitä tai kivikkoja, jotka ovat aina hyviä kalapaikkoja. Karttaselaimessa saa syvyyskartan satelliittikartan päälle. Tämä on yksi lempparityyleistäni käyttää Karttaselainta kalastuksessa."

Karttapohjien tarkastelun lisäksi kalastusajankohdalla on suuri merkitys kalasaaliin määrään. Kala voi syödä eri tavalla eri vuorokaudenaikoihin. Otto pitää erityisesti kesäiltoina auringonlaskun aikaan kalastuksesta. Aamuihmisille Otto suosittelee puolestaan auringonnousun aikaan narraamista.

"Säällä ja kellonajalla on iso rooli kalastuksessa. On selvästi tiettyjä aikoja ja kelejä jolloin kala syö paremmin kuin muulloin. Intohimoisena perhokalastajan yksi lemppareistani on koskella tyyni kesäyö. Todella usein lohikaloilla, etenkin taimenella ja harjuksella, tulee hurja syönti kesällä juuri yön pimeimmällä hetkellä 00:00-02:00 sekä juuri ennen auringonnousua. Silloin usein näkyy kaloja pomppivan hurjasti. Virvelillä ahventa ja kuhaa jigaillen kesä-ilta on aivan ykkönen. Ahvenen syönti usein loppuu, kun aurinko laskee, mutta kuha sen sijaan syö läpi yön. Kesäilta, tyyni järvi ja auringonlasku. Siinä yksi lemppari kalastusmuoto. Aikaista aamua ei sovi unohtaa tässäkään kalastusmuodossa. Jos olet aamuihminen, niin ennen auringonnousua kannattaa olla jo pelipaikoilla. Saaliit voivat silloin olla todella hyviä!"

"Näen kaukaa, kun valtava hahmo ui kovalla vauhdilla perhoani kohti ja iskee kiinni."

Menneet kalaretket ovat lähestulkoon aina täynnä jos jonkinlaisia muistoja. Toisinaan kala narraa paremmin, toisinaan taas huonommin. Eräs kalastukseen liittyvä muisto antoi myös Otolle kipinän kalastusharrastuksen sekä Kalastajan maailma -kanavan aloittamiselle.

"Yksi muisto on nuoruudestani. Veikkaisin, että olin 12-14 vuotias. Oltiin isän ja veljien kanssa Vanhankaupungin kosken suvannossa kalastamassa. Mulle tarttui aivan jäätävä taimen tai lohi kiinni ja väsyttelin sitä pitkään. Kesken väsytyksen kala hyppäs kokonaan ilmaan ja jos suljen silmät pystyn näkemään sen hypyn edelleen. Hypyn jälkeen kala sukelsi pohjaan, siima sotkeutui johonkin pohjassa olevaan esineeseen ja kala pääsi karkuun. Ehkä tämä tapahtuma oli yksi niistä hetkistä, mikä sytytti tämän kipinän.

Toinen hieman samanlainen tapahtuma kävi kesällä 2020. Olin kalastamassa kirjolohta ja olen juuri heiton jälkeen sripannut siiman sisään ja valmistauduin uuteen heittoon. Perho oli kuitenkin vielä vedessä n. 2 metrin päässä itsestäni. Näen kaukaa, kun valtava hahmo ui kovalla vauhdilla perhoani kohti ja iskee kiinni. Heti koukkuun jäätyä kala ottaa noin 10 metrin spurtin alavirtaan, hyppää ilmaan ja koukku lentää suusta. Arvioisin kalan olleen noin 4-5 -kiloinen meritaimen. Kelasin siimat sisään ja huomasin, että koukku oli oiennut täysin suoraksi.

Ne hetket ovat myös aivan ainutlaatuisia, kun veljieni ja isän kanssa olemme olleet Lapissa keskellä erämaata, ja pitkän kalastuspäivän jälkeen olemme saapuneet teltalle nuotion ääreen tarinoimaan kuluneesta kalastuspäivästä."

Ikimuistoisimpien hetkien lisäksi kysyimme Otolta myös, mitä kalastustarvikkeita hän kokee tärkeäksi kalastusreissuillansa ja mitkä ovat hänen mielestään suotuisia paikkoja kalastukseen. Otolta löytyy muutama tarvike, joita ilman hän ei lähde koskaan kalareissulle. Häneltä löytyy myös lista erilaisia kalapaikan valitsemiseen liittyviä vinkkejä.

"Pakolliset tarvikkeet, jotka otan lyhyemmillekin reissuille mukaan ovat pitkävartiset pihdit, puukko, pienet kynsileikkurit (siimaa varten) ja mittanauha. Näitä ilman en lähde kalastamaan.

Kalastuspaikkaa valittaessa aivan ensiksi päätän, mitä kalalajia tai -lajeja haluan kalastaa. Usein tykkään kalastaa uusissa paikoissa ja testailla uusia tyylejä. Jos saavun uudelle kalastuspaikalle, yleensä valikoin muutamia erityylisiä alueita vesistöstä. Esimerkkejä tälläisistä alueista: loivat rinteet, joissa vesi tippuu matalasta syvään, vedenalaiset karikot, veden pinnalla olevat karikot, kasvustoalueet. Näin pystyn tekemään päätelmiä, missä kalat mahtavat lymyillä. Kalastuspaikan valinnasta voisi kirjoittaa kirjan. Se on niin laaja aihe ja siinä on niin paljon muuttujia, mutta näin pääpiirteittäin: kuha löytyy syvemmältä rinteistä, ahven karikoilta ja hauet kasvustosta. Kesähelteillä hauetkin (etenkin isot) painuvat vesistön syvempiin osiin.

Yksi kriteeri on myös oma rauha. Tykkään kalastaa rauhaisissa paikoissa. Pääkaupunkiseudulla olen kyllä tottunut kalastamaan ruuhkapaikoilla, mutta tottakai mieluummin kalastaisin yksin tai omassa pienessä porukassa."

Mutta miksi kala ei toisinaan syö? Otolta saimme hyvää pohdintaa ja nyrkkisääntöjä tähänkin aiheeseen.

"Kalojen syömättömyyteen vaikuttava tekijä on usein sää ja vuodenaika. Se, joka tämän syömättömyyskoodin ratkaisee, tulee jäämään ikuisesti historian kirjoihin. Usein keli on suuressa roolissa, kun puhutaan siitä miksi kala ei syö. Eihän se ikinä kalastajan osaamattomuudesta johdu.😉 Tämä on kyllä todella hankala ja laaja kysymys, jossa on paljon vaihtelevuutta vesistöistä riippuen.

Muutama nyrkkisääntö kuitenkin on: avovesikauden alkupuolella, kun vesi on todella kylmää kalat ovat usein hyvin passiivisia. Syöntipiikit ajoittuvat tähän aikaan vuodesta iltapäivään ja iltaan, jolloin aurinko on ehtinyt hieman lämmittää vettä. Kesällä taas pitkään jatkunut porottava auringonpaiste usein passivoittaa kalat. Tällöin kannattaa keskittää kalastus auringonlaskuun sekä varhaisiin aamuihin. Itse menen aina kalastamaan, jos on kalastusfiilis. Aina on kuitenkin mahdollisuus saada kalaa, oli keli tai vuodenaika mikä tahansa. Eli ei kannata jättää kalastamatta, vaikka epäilee että kala ei syö."

Nykyään viehevalikoima kalastukseen on hyvin laaja, ja aloittelijalla saattaa mennä sormi suuhun sopivaa viehevalintaa pohtiessa. Halusimme kysyä Otolta, mitä vieheitä kannattaa käyttää kalareissuilla eri olosuhteissa. Entä mitä vieheitä Otto itse käyttää eri tilanteissa?

"Viehevalinnat ovat aina mielenkiintoinen juttu. Jokaisella kalastajalla on varmasti omia pikku niksejä, mutta tietyt pääpointit toistuvat useimmilla kalastajilla. Itse kalastan joko perholla tai sitten jigaan virvelillä. Alkukaudella käytän hieman isompia ja hitaammin uivia perhoja. Kylmässä vedessä kalat ovat vielä hieman kankeita. Korkea sekä samea vesi heikentää perhon osumista kalan näkökenttään. Siksi silloin käytän vähän isompia perhoja kuin normaalisti. Nämä samat säännöt pätevät virvelikalastajille. Vieheen rauhallinen uinti ja uitto ovat avain menestykseen.

"Tavoittelit sitten taimenta, kirjolohta, ahventa, kuhaa, särkikaloja, harjusta tai haukea, etkä tiedä mitä laittaa siiman päähän: laita jotain mustaa."

Kesällä perhot pienenevät etenkin lohikaloja kalastaessa. Erilaiset hyönteiset rupeavat lentelemään ja kuoriutumaan. Silloin pienet, jopa muutaman sentin mittaiset, perhot ovat hyviä. Toisaalta isommat streamerit eli pikkukalajäljitelmät toimivat myös, sillä isot pedot syövät tottakai myös pienempiä kaloja. Kesällä, kun vesi on lämmintä, vieheitä ja perhoja saa uittaa huomattavasti nopeampaan kuin kylmän veden aikaan. Lipat, ärhäkästi uivat vaaput, lusikat ja jigit ovat hyviä valintoja tähän vuoden aikaan. Jos pitäisi valita yksi väri, jolla kalastaisin lopun elämäni, se olisi musta. Musta on aivan ylivoimainen yleisväri. Tavoittelit sitten taimenta, kirjolohta, ahventa, kuhaa, särkikaloja, harjusta tai haukea, etkä tiedä, mitä laittaa siiman päähän: laita jotain mustaa.

Jigillä tavoittelen yleensä kuhaa ja ahventa. 5-7 cm hopea-musta jigi punaisella pyrstöllä on aivan ykkönen. Suosin usein niin sanottuja luomuvärejä eli luontaista saaliskalaa esittävää väriä. Nämä värit ovat olleet aivan ylivertaisia kirkkaisiin ärsytysväreihin verrattuna. Ahvenelle 3-5 cm on hyvä jigin pituus, vaikka kyllä niille välillä isompikin suupala maistuu. Kuhalle tarjoan yleensä 7-12 cm jigiä, mutta reilusti isompikin makupala niille kelpaa."

Lopuksi halusimme vielä kuulla, millaisissa vesistöissä ja alueilla Otto tykkää kalastaa, ja millainen vuoden kierto on kalastajalla.

Kalastusalue vaihtelee usein vuodenajan mukaan. Mun kalastajan kalenteri menee kutakuinkin näin: jäiden lähdön jälkeen merellä  siian ongintaa huhtikuun lopppuun asti. Meritaimenen kalastusta merellä jäiden lähdön jälkeen siihen asti, että merivesi nousee noin 12 asteeseen (eli noin toukokuun loppuun täällä etelässä). Huhti-toukokuussa siirryn myös perhokalastamaan joelle. Toukokuussa alkaa ahvenen jigailu jatkuen noin syyskuun loppuun. Kesä-heinäkuun vaihteessa alkaa kuhan jigailu kestäen noin syyskuun loppuun. Koko kesän ajan lohikalojen perhokalastusta joella. Lokakuusta jäiden tuloon asti meritaimenta merellä. Tottakai sekaan mahtuu kaikenlaisia kokeilua ja testailuja, mutta näin vuoteni kuluu pääpiirteittäin."

Kuvat: Otto Cichoracki / Kalastajan maailma

Seuraa Kalastajan maailmaa Youtubessa

Aleksi

Aleksi