Retkipäiväkirja: Pyhä-Luoston kansallispuisto

Ruskan täyteiset kuukaudet tarjoavat vuosittain mitä hienoimpia hetkiä retkeilyn parissa. Punertavat lehdet, lyhenevät päivät sekä talveen valmistautuvat eläimet ovat merkki siitä, että syksy on jälleen täällä! Syksyn ruskasta innostuneena päätin pakata rinkkani ja suunnata kohti Pyhä-Luoston kansallispuistoa kolmipäiväiselle ruskaretkelle. Tällä kertaa kuukausittainen blogikirjoitus on toteutettu retkipäiväkirjan muodossa ja sen kautta saat hyödyllistä tietoa Pyhä-Luoston kansallispuistosta retkikohteena sekä omakohtaisia kokemuksiani ja valokuvia kansallispuiston eri reiteistä sekä paikoista. Tervetuloa mukaan seikkailulle!

16. syyskuuta - Ajomatka ja Pyhän ydinalue

Ruskan taikaa

Ensimmäisenä päivänä matkani kohti Pyhä-Luoston kansallispuistoa lähti käyntiin nelituntisella ajomatkalla. Aikeissani oli viettää suurin osa ajasta Pyhän läheisyydessä ja katsoa, riittäisikö aikani myös Luostotuntureiden lähistöllä retkeilyyn. Sateinen ajomatka kului pitkälti radiota kuunnellen ja alati syksyisemmäksi muuttuvia maisemia ihaillen. Mitä pidemmälle matka eteni, sitä varmempi olin siitä, että ruska pohjoisessa näyttäisi hienolta - ja en ollut väärässä! Saavuttuani Pyhän ydinalueelle vieressä kajastava Kultakero tarjoili auton ikkunasta upeita keltaisia sekä punaisia ruskan sävyjä, sateisesta säästä huolimatta.

Retken suunnittelua

Ajomatkan jälkeen suunnitelmissani oli vielä tutustua alkuillasta majoituspaikan läheiseen ympäristöön ja valmistautua huomiseen, koko päivän täyteiseen retkeilyyn. Hyvää apua valmistautumiseen tarjoili majoituspaikasta löytynyt vihkonen, joka oli täynnä Pyhä-Luoston alueen kesän ja syksyn retkeilyyn sopivia vinkkejä. Ennen retkelle lähtöäni olin jo tietoinen, että Pyhätunturin Isokuru olisi paikka, joka olisi ehdottomasti nähtävä. Tämä oli mainittu isosti myös majoituspaikan vihkosessa. Isokurun pohjalla oli kuitenkin käynnissä kunnostustöitä, joiden myötä matka reitillä päättyisi Pyhänkasteenputouksen tienoille, josta palaisin samaa reittiä takaisin lähtöpaikalle.

Tämä ei kuitenkaan muuttanut suunnitelmiani Isokurussa vierailun osalta, sillä selaamissani kuvissa paikka näytti todella hienolta. Muita kiinnostukseni herättäviä kohteita olivat muun muassa jo edellä mainittu Isokurun pohjalta näkyvissä oleva Pyhänkasteenputous sekä Luoston puolella sijaitseva Ukko-Luoston huiputus. Tässä vaiheessa ajattelin, että näistä saisin kasaan hyvän retkeilykokemuksen kolmen päivän mittaiselle reissulleni. Päätin lähteä matkaan heti aamulla, jotta ehtisin nähdä kaikki mainitut retkikohteet.

17. syyskuuta - Isokuru, Pyhänkasteenputous ja Ukko-Luoston huiputus

Isokuru ja Pyhänkasteenputous

Reitin pituus: noin 6 kilometriä (Kansallispuiston porteilta, palaten samaa reittiä takaisin)

Toinen päivä Pyhän ydinalueella alkoi kävelyllä Luontokeskus Naavan pihapiiriin, josta pääsin lähtemään reitille kohti kansallispuiston portteja. Matkaa luontokeskukselta kansallispuiston porteille kertyi noin 800 metriä ja tuo matka toimi hyvänä alkulämmittelynä varsinaisille reiteille. Päästyäni porteille vastassa oli suuri kyltti, jossa oli tarkempaa tietoa eri reiteistä. Lähdin kulkemaan kylttien opastamana kohti kansallispuiston reittiä, joka johtaisi ensin Isokurun pohjalle ja lopulta Pyhänkasteenputoukselle. Reitin varrelle sattuneet opasteet, reittimerkinnät ja muut kyltit (esimerkiksi rajoitusvyöhykkeet) oli merkattu todella hyvin ja ne helpottivat paljon reiteillä kulkemista. Siitä iso kiitos kansallispuiston reittien ylläpidosta vastaaville tahoille!

Kuljettuani reittiä noin 1,5 kilometriä pääsin paikalle, josta portaat kohti Isokurun pohjaa alkoivat. Portaat olivat paikoin todella jyrkät ja niitä sai astella hyväkuntoisenakin aika varovasti. Portaiden huonosta kunnosta oli onneksi hyvä maininta heti portaiden yläpäässä. Kymmenet portaat askellettuani pääsin viimein Isokurun pohjalle. Näkymä portaiden alaosasta katsottuna oli todella kaunis ja en malttanut odottaa, miltä maisema näyttäisi lähempänä Pyhänkasteenputousta, jonne suuntaisin pohjaa pitkin kulkemalla.

Isokurun pohjalla oli tukevasti tehty lankkupolku, jota oli miellyttävä kulkea kauniita maisemia samanaikaisesti ihastellen. Lankkupolussa oli paikoin hauraita lankkuja ja sieltä täältä saattoi puuttua yksi lankku, mutta tuo ei menoani haitannut. On joka tapauksessa hyvä olla tietoinen puuttuneista lankuista, jos mukaan sattuu ottamaan esimerkiksi pienen koirakaverin. Tällöin on helpompaa ennakoida ja tarvittaessa vaikkapa napata lemmikki kainaloon mainittujen kohtien ohittamiseksi.

Tovin lankkupolkua tallattuani tulin kohtaan, jossa polku Pyhänkasteenputoukselle muuttui lankkupolusta kivistä kasatuiksi portaiksi. Kivinen portaikko sisälsi paikoin jyrkkiä kohtia sekä liukkaita kiviä ja muuttui muutamien askellusten jälkeen takaisin lankkupoluksi. Lyhyt kivinen osuus voi olla vaikeahko pätkä kulkea, jos sää Isokurussa sattuu olemaan esimerkiksi sateinen. Lankkupolku jatkui kivisen osuuden jälkeen vielä arviolta vajaan parin kilometrin verran, kunnes pääsin perille Pyhänkasteenputoukselle.

Kulku reitillä päättyi tähän kunnostustöistä johtuen. Perille päästyäni ajattelin, että tämä oli se kohta, joka oli ehdottomasti yksi Isokurun hienoimmista paikoista. Edessä siintävä Pyhänkasteenputous ja ympäröivät kivilouhikot näyttivät ruskan aikaan todella upeilta. Vaikka matka tämän reitin osalta päättyikin tähän, oli kokonaisuus silti todellakin kokemisen arvoinen ja voin suositella reittiä lämpimästi myös aloitteleville retkeilijöille - muutamista kivisistä kohdista ja lankkupolun puutteista huolimatta. Tulen varmasti vierailemaan vielä toistamiseen tässä retkikohteessa. Kello oli luontokeskukselle palattuani vasta noin 12 ja päätin jatkaa matkaani kohti Ukko-Luostoa. Retkipäivä vaikutti jo tässä vaiheessa onnistuneelta!

Karttaselaimella nauhoitettu reitti Isokurulta ja Pyhänkasteenputoukselta:

Ukko-Luoston huiputus

Reitin pituus: noin 7 kilometriä (Rengasreitti, kierretty parkkipaikalta Ukko-Luostoa katsottaessa vastapäivään)

Isokurulla retkeilyn jälkeen starttasin auton ja suuntasin Ukko-Luoston läheisyydessä olevalle parkkialueelle, josta tie kohti huippua alkoi. Lähdin kiertämään rengasreittiä Ukko-Luostoa katsottaessa vastapäivään. Tämä osoittautui myöhemmin hyväksi valinnaksi, sillä loppumatkasta minua odottivat sadat portaat, jotka toiseen suuntaan kierrettäessä olisi tullut kiertää huippua kohti. Parkkipaikalta reittiä ylös kiivetessäni kuulin kauempaa reitiltä työkoneen ääntä ja tuo ääni osoittautui myöhemmin arvaukseni mukaiseksi - myös tällä reitillä oli käynnissä kunnostustöitä.

Alkutaipaleen reittiosuudelle oli ajettu lisää soraa, jota oltiin parhaillaan levittämässä reitille ja reitti tuntui tästä johtuen paikoin pehmeältä. Tämä ei kuitenkaan hidastanut merkittävästi matkantekoa. Työkoneen ohitettuani matka kohti huippua jatkui tasaisemmalla osuudella, jota oli vielä jäljellä muutama kilometri. Huipulle päästyäni lähdin jatkamaan matkaa vielä huipun toiselle puolelle, josta rengasreitti jatkui alas takaisin parkkialueelle. Huippua pitkin tovin käveltyäni kaukana horisontissa siinsi Ilmatieteenlaitoksen säätutka, joka näkyi aiemmin myös autotielle parkkialueelle ajaessani. Varsin hauska ilmestys!

Jatkoin matkaani kohti säätutkaa ja katselin samalla ympärilläni vallitsevaa ruskaa, joka oli paikoin nähtävillä rinnettä alaspäin vilkuillessani. Tuo näky antoi todellakin minulle ymmärryksen siitä, mitä tarkoitetaan termillä Lapin hulluus. Keltaisen, oranssin ja punaisen sävyiset metsämaisemat ovat niin rauhoittava kokemus, että sen jaksaisi kokea vaikka joka vuosi! Internet on pullollaan ruskan aikana otettuja valokuvia, mutta ne eivät silti anna oikeutta sille, miten hienolta ruska näyttää paikan päällä. Päästyäni säätutkan luo ihailin hieman ympäröiviä maisemia ja lähdin jatkamaan matkaani rengasreitin polkua alaspäin. Hetken tallusteltuani pääsin kohtaan, jossa ruskainen metsämaisema aukeni jyrkkenevän rinteen myötä vielä laaja-alaisemmin.

Tuossa kohtaa pidin hieman pidemmän tauon ja keskityin vain katselemaan ympärilläni kimmeltävää Lapin taikaa. Pysähdyspaikalla sattui olemaan myös kivistä kasattu penkki, joka toimi hyvänä istuinalustana ruskan ihastelulle. En luultavasti ollut ainut retkeilijä, joka nautti kyseisestä kohdasta tuolla reitillä! Penkin tienoilta rengasreitti rinnettä alas muuttui soraisesta tiestä kivistä pinotuksi poluksi, jota näkyi alas arviolta muutamia kymmeniä metrejä. Retkipäivänä ei onneksi ollut satanut, mutta voisin kuvitella kivipolun olevan erityisen liukas sateen jälkeen.

Kivipolun jälkeen vastassani oli vielä useita kymmeniä (ellei satoja) portaita, joiden jälkeen rengasreitti alkoi olla lopuillaan. Loppumatkalla parkkialueelle matkatessani kohtasin vielä valkoisen poron, joka oli hieno päätös jo muutoinkin upealla reissulle. Tuntui siltä, että reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut ja siitä jäi paljon hienoja retkeilymuistoja niin ruskan kuin retkikohteidenkin osalta. Voin suositella myös Ukko-Luoston huiputusta kaikille aloitteleville retkeilijöille!

Karttaselaimella nauhoitettu reitti Ukko-Luoston huiputuksesta:

18. syyskuuta - Kotimatka ja yhteenveto

Viimeinen retkipäivä kuluikin pitkälti majoituspaikan siivoilun merkeissä sateisen sään saattelemana. Edelliseltä päivältä jäi kuitenkin talteen ikimuistoisia hetkiä retkeilyn parissa, joista nostan esille erityisesti Isokurun pohjalla tallustelun. Tuo jos joku on paikka, mikä niin aloittelevan kuin kokeneemmankin retkeilijän kannattaa kokea. Myös Pyhänkasteenputous ja Ukko-Luoston huiputus olivat hienoja kokemuksia! Alta löydät yhteenvedon retkestäni Pyhä-Luoston kansallispuistossa, jossa on lyhyesti vielä tiivistetty retkikohteiden plussia ja miinuksia. Jos haluat nähdä jatkossa lisää retkipäiväkirjan muodossa toteutettuja blogijulkaisuja, voit lähettää toiveesi meille sosiaalisessa mediassa tai asiakaspalvelussamme.

Isokuru ja Pyhänkasteenputous

Plussat:

+ Helppo löytää perille luontokeskukselta

+ Hyvät opasteet koko reitin varrella

+ Isohko taukopaikka ennen Isokurun pohjalle vieviä portaita

Miinukset:

- Paikoin sateella liukkaita osuuksia

Ukko-Luoston huiputus

Plussat:

+ Upeat laelta avautuvat maisemat

+ Hyvä reitti ruskan väriloiston ihailemiseen

+ Hyvin ylläpidetty ja helppo kulkea

Miinukset:

- Reitillä olevat portaat voivat olla raskaat kulkea ylöspäin